Hämeen ELY-keskuksen rahoittamassa ja LAB-ammattikorkeakoulun hallinnoimassa alueellisessa ympäristöhankkeessa ”PARRU – Paikallisen rakennetun ympäristön tiekartta – kulttuuriympäristön säilyttäminen ja kunnossapito kunnissa” pureudutaan rakennusten purkamiseen ilmiönä kolmen kohdekunnan – Riihimäen, Padasjoen ja Sysmän – kiinteistökannan kautta.
Suomessa rakennusten purkaminen vaikuttaa kiihtyvän. Ympäristöministeriön vuonna 2022 julkaistun raportin “Purkaa vai korjata?” mukaan Suomessa puretaan n. 4000 rakennusta vuosittain. Rakennuksia puretaan usein myös niiden kulttuurihistoriallisesta arvosta tai suojelustatuksesta huolimatta. (Huuhka et al. 2021.) Vuoden 2025 alussa voimaan tullut uusi rakennuslaki vaikuttaa edelleen helpottavan rakennusten purkamista.
Suomen rakennuskannasta yli satavuotiaita on alle kuusi prosenttia. Siitä huolimatta edes kulttuurihistoriallisesti arvokkaat, käyttökelpoiset ja terveet rakennukset eivät näytä olevan täysin turvassa (Vesikansa 2022).
PARRU-hankkeen yhtenä tarkoituksena on tuottaa kunnille työkaluja rakennuskannan arvottamiseen kulttuurihistorialliselta, toiminnalliselta, sosiaaliselta ja taloudelliselta kannalta. Tavoitteena on rakennusten purkamisen hillitseminen. Kun rakennusta ei pureta eikä uutta tarvitse rakentaa tilalle, säästetään kaikkea.
Hernbergin (2014) mukaan kaikkein olennaisinta on puhua rakennusten ja tilojen sijaan toiminnoista ja käyttötarpeesta. Usein kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa. On tyhjäksi jääneitä tiloja ja on paljon tiloja tarvitsevia käyttäjiä – miten nämä saataisiin kohtaamaan? Parasta rakennusten suojelua on niitten käyttö.
Purkuvimman taustaa
Mistä tarve rakennusten purkamiseen tulee? Erityisesti toimitila-, tuotanto- ja palvelurakennuksia puretaan pääasiassa taloudellisista, toiminnallisista ja kaupunkisuunnitteluun liittyvistä syistä eikä niinkään rakennusten teknisen käyttöiän päättymisen johdosta (Huuhka & Lahdensivu 2016; Kolkwitz &Huuhka 2024).
Tarve purkaa voi johtua myös spekulatiivisista taloudellisista seikoista. Rakennuspaikalla voi olla käyttämätöntä rakennusoikeutta, tai kiinteistöä kehitetään siten, että rakennusoikeus lisääntyy. Jotta kaikki rakennusoikeus saataisiin mahtumaan tontille, tulee tarve purkaa vanha rakennus pois tieltä. Joissakin tapauksissa purkaminen johtuu rakennusten vaurioista: rakenteellisista vaurioista, kosteusvaurioista tai homevaurioista.
Pienissä kunnissa rakennuksia puretaan myös taloudellisista syistä, mutta taustalla olevat syyt ovat toisenlaisia: kuntien väestö vähenee elinkeinorakenteen muutoksien ja globaalien megatrendien vuoksi. Asuinrakennuksia, kouluja ja julkisia rakennuksia jää tarpeettomaksi, kun tiloilla ei ole käyttäjiä.
Kaupungistuminen eli urbanisaatio on globaali megatrendi, jota vastaan on sen mittakaavan vuoksi haastava taistella. Kaupungistuminen tarkoittaa sitä, että yhä useammat asuvat kaupunkiseudulla ja toiminnallisuus keskittyy kaupunkeihin. Usein juuri nuoremmat muuttavat opiskelumahdollisuuksien, työn, paremman toimeentulon tai parempien palvelujen perässä kaupunkiseuduille.
Maaseuduilla kaupungistuminen johtaa väestön vähenemiseen ja haja-asutusalueiden väestön keski-iän nousuun. Väestön väheneminen puolestaan johtaa väistämättä palvelujen vähenemiseen, vaikka esimerkiksi usein maaseudulle viimeiseksi jäävät ikääntyvät tarvitsisivat enemmän ainakin ruoka- ja terveyspalveluja.
Kaupunkiseudut erilaisessa asemassa
Kaupunkien keskinäinen vetovoima vaihtelee; suurimmat kaupungit vetävät puoleensa voimakkaammin kuin pienet kaupungit. Pienempien kaupunkiseutujen asukasluku tulee jatkossa todennäköisesti laskemaan. Viime vuosina Suomessa väkiluku on kasvanut eniten Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Lahti vaikuttaa toistaiseksi juuri ja juuri kasvavan.
Kaupunkiseutujen sisällä tapahtuu alueellista kehitystä. Esimerkiksi teollisuustoiminta kehittyy ja muuttuu, vanhoja teollisuusalueita jää tyhjilleen ja uusia tehdään. Oppilaitosten kampuksia rakennettiin 1960-luvulla kaupunkikeskustojen ulkopuolelle. Opiskelijoiden elinvoima ei tästä syystä useinkaan juuri näy kaupunkien keskustoissa. Kouluverkkomuutoksissa päädytään useimmiten rakentamaan uusi koulu vanhan korjaamisen sijaan.
Liikennejärjestelyt muuttavat ihmisvirtojen kulkua. Suurten väylien solmukohdat vetävät puoleensa suuren mittakaavan kaupallista toimintaa. Se toimeliaisuus on poissa kaupunkien ydinkeskustoista. Kun kaupungit leviävät ja luovat hajanaista epäympäristöä, puhutaan urban sprawl’ista.
Muutoksien vuoksi teollisuusrakennuksia, kaupallisia rakennuksia, sairaaloita, kouluja, julkisia rakennuksia ja asuinrakennuksia jää tyhjilleen. Rakennus, jolla ei ole käyttöä, on rasite omistajalleen. Ylläpitokulut juoksevat eikä tuloja ole.
Rakennukset kuvastavat aina rakennusaikaansa ja sen hetkisiä arvoja. Lähes kaikissa rakennuksissa on muitakin kuin teknis-taloudellisia arvoja. Mitä tehdä tyhjiksi jääville rakennuksille maaseudulla, kaupunkien liepeillä ja kaupunkikeskustoissa? Miten löytää kelvollisia käyttötarkoituksia vanhoille rakennuksille? Entä miten tulevaisuudessa uudisrakentamisen tai korjaamisen yhteydessä voisi varautua siihen, että rakennukset voisi jättää kylmilleen uutta käyttöä odottamaan?
Näihin kysymyksiin palaan seuraavassa artikkelissani, jonka voi lukea alla olevasta linkistä.
Linkki artikkelisarjan toiseen osaan.
Kirjoittaja
Kimmo Liimatainen on arkkitehti ja Suomen Arkkitehtiliitto ry SAFAn jäsen. Hän toiminut laajasti rakennusalan eri tehtävissä pääkaupunkiseudulla noin 35 vuoden ajan. Tällä hetkellä hän toimii opetus-, tutkimus- ja kehitys- ja innovaatiotehtävissä LAB-ammattikorkeakoulussa Lahdessa ja Lappeenrannassa.
Lähteet
Hernberg, H. 2014. Tyhjät tilat. Näkökulmia ja keinoja olemassa olevan rakennuskannan uusiokäyttöön. Ympäristöministeriö 08 / 2014. Helsinki: Ympäristöministeriö. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-4321-2
Huuhka, S. & Lahdensivu, J. 2016. A statistical and geographical study on demolished buildings. Building Research and Information. Vol 44 (1), 73–96. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://trepo.tuni.fi/handle/10024/125592
Huuhka, S., Vainio, T., Moisio, M., Lampinen, E., Knuutinen, M., Bashmakov, S., Köliö, A., Lahdensivu, J., Ala-Kotila, P. & Lahdenperä, P. 2021. Purkaa vai korjata? Hiilijalanjälkivaikutukset, elinkaarikustannukset ja ohjauskeinot. Ympäristöministeriön julkaisuja 2021:9. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162862
Kolkwitz, M. & Huuhka, S. 2024. Material flows from buildings. A comparison of patterns in two Finnish cities. Architectural Research in Finland. Vol. 8 (1), 390–419. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://doi.org/10.37457/arf.146884
Vesikansa, K. 2022. Pääkirjoitus 5/2022: Suomi purkaa, mutta kuinka pitkään? Ark 5/2022. Viitattu 4.10.2024. Saatavissa https://www.ark.fi/fi/2022/05/paakirjoitus-suomi-purkaa-mutta-kuinka-pitkaan/
Linkit
Linkki 1. Liimatainen, K. 2025. Rakennusten uusien käyttötarkoitusten hakemista keveillä tilapäiskokeiluilla. LAB Focus 4.2.2025. Viitattu 4.2.2025. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/rakennusten-uusien-kayttotarkoitusten-hakemista-keveilla-tilapaiskokeiluilla/
